Elossa vielä! Esittelyssä opinnäytetyö

Huhhuijaa kuinka kauan onkaan edellisestä kirjoituksesta! Koko blogi ehti välissä jo unohtua, mutta jospa nyt osaisimme taas aktivoitua. Tässä välissä onkin ehtinyt käymään jos jonkinmoista hassua, joista hassuinta lienee se että Juulianna valmistui keväällä ompelijaksi! Tällä kertaa ajattelinkin kirjoittaa opinnäytetyöstäni ja lisätä myös kuvia tekovaiheista ja tottakai valmiista tuloksesta. 

Päätin ommella hieman epätyypillisen kotelomekon. Mekon väriksi valikoitui valkoinen. Malli on kellohelmainen selkä-, rinta- ja vartalomuotolaskoksin sekä venemäisellä pääntiellä. Mekon yläosa on joustavaa materiaalia, kun taas helma on joustamatonta. Vasemmalla kyljellä on vetoketju.

''Eikä siinä vielä kaikki!''

Vaate ei suinkaan jäänyt noin paljaaksi ja yksinkertaiseksi. Koko mekon tärppi on helma, nimittäin siihen käsin piirretyt ruusut. 

Tässä välivaihekuvaa ruususista, joita laskujeni mukaan tuli koko helmaan 20 kappaletta. Lehtiä taas tuli 87, ja koko urakkaan kului noin seitsemän tekstiilitussia. Lopputulos kuitenkin miellytti ja ruusut näyttivät hyviltä helman aaltoilusta huolimatta, jopa liikkeessäkin.

Lopuksi pari kuvaa valmiista tuotteesta mallin päällä. Kuvien laadussa ei ole hurraamista, mutta niistä näkee kaiken tarvittavan.

Tässä vielä takaa. Vaikka mallini olikin pienempi kuin torsonukke, jonka päälle vaatteen rakensin, istui se silti hyvin - tästä kiittäminen yläosan joustavaa kangasta. Arvosanaksi sain K3 eli amiskassa se paras, vaikka mekossa olikin joitain seikkoja joissa olisi voinut parantaa. Kaiken kaikkiaan olin ja olen kuitenkin lopputyöhöni tyytyväinen.

Yritämmä palailla pian asiaan uusien käsityöaiheiden kera, niitä on jonnin verran ehtinyt kertyäkin!

- Juulianna, viimeinkin valmis ompelija

Kuopion Nappi ja Nauha

Nyt pieni kuvavyöry eräästä kuopiolaisesta käsityöliikkeestä nimeltä Kuopion Nappi ja Nauha. Liike oli täynnä lankoja, nappeja, nauhoja, pitsejä, vetoketjuja - kaikkia mahdollisia ompelu- sekä neulontatarvikkeita, mitä vain kuvitella saattaa. Vaikka liike olikin pieni, meillä vierähti siellä melkein tunti aikaa. 

Tässä hypistellään lankoja ja ihaillaan laukkukahvoja, jollaiset tulikin ostettua erästä koulujuttua varten.

Jos minulla olisi teleportti, siirtäisin tämän liikkeen heti rovaniemelle. Harmi, ettei kotikaupungissa ole näin upeata valikoimaa, mutta toisaalta onni, että välillä tulee reissattua muualla ja saa samalla mahdollisuuden tutustua toisten kaupunkien käsityökauppatarjontaan. :)

Kuopiosta kaunista kerrottavaa

Kävimme jälleen vierailulla Itä-Suomessa ja Kuopiossa. Nyt meillä oli paremmin aikaa tutustua Kuopion keskustaan ja sen lanka- ja askartelukauppoihin. Täytyy edelleenkin vain kehua kuopiolaisten ystävällisyyttä ja palveluhenkisyyttä! 

Kävimme aivan ihanassa kaupassa, jossa oli myytävänä lankoja, uskomaton määrä nappeja, kankaita, ihania erilaisia pitsejä sekä muuta mukavaa kädentaitoisille ihmisille. Minä en tietenkään muista liikkeen nimeä, mutta onneksi Juulianna muistaa. Juulianna otti liikkeen sisältä pari kuvaa, jotka liittää tähän jutun jatkoksi. Lisäksi kävimme rautatieaseman lähellä olevassa askarteluliikkeessä, jossa oli todella asiantuntevaa palvelua. Uskomatonta, kuinka hyvä olo tulee hyvästä ja luonnollisesta palvelusta!

No, nyt minun täytyy palata takaisin opiskelukirjojen pariin. Väliaikatietona kerrottakoon, että mörkö-lapaset edistyvät kyllä, mutta hitaanlaisesti. Toinen lapanen on valmis, ja toista olen kutonut peukun kohdalle. Täytyy myöntää, että opiskelut häiritsee nykyään pahasti tätä minun luovaa tekemistä!

Teekannua tai kahvipannua

Olen jostain syystä kovasti mieltynyt teekannujen (vai kahvipannujen? En oikeastaan tiedä niiden eroa, ellei kahvipannut sitten ole niitä valurautaisia) maalaamiseen. Kirppareilta monesti löytää muutamalla hassulla eurolla sievän mallisia kannuja, joko kuvioituja tai kuvioimattomia. 

Tämän päiväinen projektini olikin lojunut ikkunanlaudalla jo kauan keskeneräiset maalit kyljissään, mutta viimeviikkoisen kuopion reissun jälkeen innostuin jälleen taiteilemaan, kun löysimme niin edulliset posliinimaalit. Pesin vanhat kuviot kannun pinnasta pois ja aloitin puhtaalta pöydältä. Ensimmäinen kerta, kun yritin one stroke-ruusuja, ja siihen nähden ne näyttävät jopa melkein onnistuneilta!

Valkoinen maali onkin jo melkein kokonaan loppu tämän kannun tuloksena. No, uuttahan saa ostamalla.

Seuraavan teekannun maalasin toissapäivänä, hain siihen jonkinlaista mosaiikki- tai tiffanyhenkisyyttä, mutten ehkä aivan onnistunut. Kannu on silti veikeä omalla tavallaan, joten tein sille kaveriksi mätsäävän mukinkin. Mukista ei ole kuin välivaihekuva, en muistanut kuvata lopputulosta.

Seuraavan kerran palaillaan toisen kuopioreissun kertomuksin, kunhan saan äidin hetkeksi irti koulukirjoista postaamaan mun kanssa. Kuulemiin!

Lankahurmosta Itä-Suomesta ja koiramannekiini

Kävimme Kuopiossa tuulettumassa ja löysimme paikallisesta Taito shopista uusia inspiroivia lankoja. Paluumatka junalla sujui rattoisasti, kun pääsi heti kutomaan uudesta langasta huivia.

 Onpa aivan syötävän ihanaa lankaa, ja ihanan pehmeää! Juulianna totesi junassa, että äidillä on aivan hullunkiilto silmissä. Mutta onko ihanampaa tunnetta, kun saa käsiinsä jotain suloisen inspiroivaa!

Muutoin minulla on vaiheessa Juuliannalle Mörkö-lapaset, joista ohje löytyi netistä (jos kiinnostaa, pääset ohjeen latauslinkkiin klikkaamalla klik!). Ohjetta olen joutunut muokkaamaan, sillä armaalla tyttärelläni on pienet kädet. Niistäkin laitan kuvia, kunhan lapaset valmistuvat.

Olen ollut hyvin ailahtelevaisella tuulella, sillä minulla on viisi erilaista kutomusta kesken. Lisäksi olen opetellut lenkkivirkkausta, joka vaikuttaa todella hauskalta ja kauniilta vaikkapa kolmiohuivina.

Koiramme Ti-Ti-Uu pääsi huiville (sekä Juuliannan tekemälle pillerihatulle, josta mainintaa myöhemmin) mannekiiniksi, mutta kuten kuva näyttää, hurtta ei ollut aivan yhtä innoissaan kuin me.. :)

Voi meitä hiljaisia laiskoja

Tässä joitain kuvia Saarenkylän joulumyyjäisistä viimevuodelta. Näitä katsoessa alkaa jo syyhyttää tämän vuoden jolumyyjäiset Pöykkölässä, ne kaikkein suurimmat sesonkimyyjäiset koko Lapissa. Sinnekin raahaamme mätäksiä, nypykkäitä, kangaskasseja sekä joulukortteja, ja varmasti kaikkea muutakin kunhan ideat tässä vuoden aikana alkavat muotoutua. :) Innostuttaa jo!

Kortteja ei olla aiemmin myyty, mutta nämä kyllä menivät kaupaksi aivan hyvin, vaikka hinnaksi laitoimmekin 2e/kpl. Piparikortit varsinkin. 

Ja jospa kuvapostauksen lopuksi vielä makoisa picci hieman erilaisista pipareista. Leivontajututkin kai lasketaan käsitöiksi, joten näitä luultavasti tulee näkymään toistekin.

Tidii, seuraavaan kertaan!

Kaiken maailman kasseja!

Hei, tänään täällä kirjoittelee Juulianna, sillä äiti jo nukkuu. :)

Esittelypostissamme kerroimme molemmat hieman omista vahvuuksistamme ja nk. ''bravuurituotteistamme''. Äidillä eli Marjolla ne ovat huovutetut asiat, ja minä itse pidän erityisesti hänen tekemistään huovutetuista kasseista ja laukuista, joita kutsumme Mätäksiksi. Kaivoin kovalevyn kätköistä joitain suosikkejani äitini kätten tuotoksista, siispä seuraavaksi hieman silmäkarkkia kuvien muodossa:

Tässä sinisävyinen nypykkä-mätäs, joka on äidillä tällä hetkellä itsellään käytössä. Tästä kassista kuulee kehuja jatkuvasti, eikä ihme. :) 

Tämä on minun ehdoton suosikkini, koska se tuo mieleen muumimamman käsilaukun. 

Esittelypostissa myös minä kerroin tekeväni kasseja. Kuvitan uniikkeja kangaskasseja käsin tekstiilitussein- ja maalein. Astetta persoonallisempia pusseja, joista kuvia seuraavaksi.

Ompelijan mallinukke-kassi, joka on osa Taito Lappi Rovaniemen ''kassimallistoa''. Tämä toki on omaa vaatetusalan opiskelijan sydäntä lähellä.

Kaikkein eniten kuitenkin nautin jokseenkin fotorealististen kassien kuvituksista. Tässä Lydia Deetz elokuvasta Beetlejuice.

Osaamisalueemme siis selkeästi eroavat toisistaan ja molempien tuotteille on omat kohderyhmänsä. Toisaalta ne ovat myös niin monipuolisia, että jokaisen mieleen varmasti löytyy jotain!

Ulkoasu alkaa pikkuhiljaa asettua aloilleen, banneri toki vielä puuttuu. Jospa seuraavan kerran asiaan palatessa olisi sekin jo valmis. :)

-Juulianna

ESITTELY

Hei! 

Olemme äiti ja tytär, jotka harrastavat erilaisia kädentöitä. Blogin kirjoittaminen on ollut meillä aatoksissa jo pidempään, ja nyt päätimme aloittaa uuden vuoden tehokkaasti :). Olemme suunnitelleet myös toiminimen perustamista, se toteutuu nyt alkuvuodesta.  Olemme tehneet erilaisia käsitöitä ym. vuosien ajan, molemmilla on omat vahvuusalueensa. 

Äiti eli Marjo :)

Olen 45-vuotias, erilaisia käsitöitä olen harrastanut nuoresta pitäen. Erityisesti olen hurmaantunut huovuttamiseen, kutomiseen ja virkkaamiseen. Perheeseeni kuuluu kaksi lasta, aviomies ja koira, jonka erityinen kiinnostuksen kohde on lankakerät :)

Tytär eli Juulianna :)

Olen 18-vuotias, joka on niin ikään harrastanut käsitöitä lapsesta saakka, välillä pakosta ja välillä ei. Enimmäkseen olen mieltynyt piirtämiseen, ompeluun sekä vaatteiden uudistamiseen. Kuvitan tekstiilejä; paitoja, tyynyjä, verhoja, kangaskasseja. Opiskelenkin tekstiili- ja vaatetusalaa viimeistä vuotta, jonka jälkeen haaveena olisi jokin kuvitukseen liittyvä jatkokoulutus. 

Pyrimme päivittämään blogiamme noin kahdesti viikossa erilaisin käsityöaiheisin kuvin ja tekstein. 

Terveisin Marjo ja Juulianna, äiti ja tytär